Kitaransoitosta yleensä

Kitaransoitto on kiva harrastus , jos ei ota siitä stressiä. Jokainen oppilas edistyy omaan tahtiinsa. Kiinnostus säilyy, kun edistystä tapahtuu. Toisaalta edistyminen vaatii harjoittelua. Koulun koeviikolla harjoittelu jää ymmärrettävästi vähiin kun toisinaan ei viitsisi muuta tehdäkään kuin soittaa.

Hyväksi kitaristiksi ei opita hetkessä. Tavoitteet kannattaa asettaa realistisiksi. Kaikenkarvaiset Idols-kilpailut antavat väärän kuvan musiikinopiskelusta. Hyväksi kitaristiksi ei opita vuodessa tai kahdessa eikä kukaan opi vahingossa soittamaan kitaraa. Usein nuorelle soittajanalulle on hyötyä siitä, että jompikumpi vanhemmista on soittotunneilla mukana ensimmäisten kuukausien ajan.

Kitaransoittoa aloitettaessa on tärkeää, ettei opi mitään soittamisen oleellista asiaa täysin pieleen. Huono soittoasento, vääränlainen käsien tai sormien asento tai kehno tapaa pitää plektraa, vaikeuttavat oppimista jatkossa. Kehnosta perustekniikasta poisoppiminen on vaikeampaa ja kestää kauemmin kuin luuletkaan. Useimmilta soittajilta se  ei onnistu koskaan. Siksi niuhotan soittoasennoista alkeet kurssilla.

Perussykkeen ymmärtäminen ja kokeminen ovat kaiken rockmusiikin perusta. Muutama harjoitus ei ole pahitteeksi. Alusta alkaen tulet soittamaan joko rytmikoneen tai metronomin kanssa, opettelet laskemaan ääneen perussykkeen tavallisimmissa tahtilajeissa ja naputat soittaessasi perussykkeen jalallasi. Näin alat heti oppia bändisoittovalmiuksia. Myöhemmin se auttaa sinua hahmottamaan ja soittamaan hankalahkoja rytmikuvioita. Jos sykkeen naputtaminen jalalla tuntuu sinusta tyhmältä ja turhalta, annan sinulle kirjallisen vapautuksen tahdin naputtamisesta jalalla heti, kun olet soittanut ensimmäiset kymmenen vuotta huolellisesti ohjeen mukaan ;=)

Hyviä soittajia tulee niistä kitaristeista, jotka pitävät sekä harjoittelusta että esiintymisestä!     

Kitaristin on syytä osata myös musiikinteoriaa. Alkuvaiheessa teoria opitaan soittotuntien yhteydessä. Netissä teorian alkeita voi harjoitella esimerkiksi Nuottilassa. Hyvä teorian oppikirja on Tohtori Toonika (Heikkilä; Halkosalmi). Käytännönläheisiä teorian sovellutuksia esittelee Jarmo Hynninen edistyneille kitaristeille suunnatussa kirjassaan Rhythm & Blues Workshop. Nuotinlukua karttelevalle rockkarille soveltuu Steve Stinen käytännönläheinen Music Theory made Easy, joka on selkeä 8 DVD paketti. Duurit, mollit pentatoniset skaalat moodit, soinnut ja sointukäännökset selvitellään huolellisesti soittoesimerkkien avulla ja tabit on mukana.

Paluu pääsivulle